Pyyn tieteellinen nimi on nykyisin virallisesti Bonasa bonasia. Kovinkaan vanhoja kirjoja ei tarvitse selata, kun niistä löytyy tieto, jonka mukaan tieteellinen nimi on Tetrastes bonasia tai meikäläisen pyyn ollessa kyseessä vielä tarkemmin Tetrastes bonasia bonasia. Pyy kuuluu siis teeren tavoin niihin lintulajeihin, joiden latinankielinen nimi muutettiin toistakymmentä vuotta sitten.

Pyy on teeren jälkeen toiseksi yleisin metsäkanalintumme. Kulinaristien mielestä pyynlihaa herkullisempaa liharuokaa on vaikea kuvitella olevan olemassakaan. Pyy onkin esim. keski-eurooppalaisten metsästäjien mielestä vähäisestä koostaan huolimatta erittäin korkealle arvostettava riistalintu.

Levinneisyys

Pyyn levinneisyysalue Suomessa ulottuu maan eteläisimmistä osista kuusen pohjoisrajalle, joka kulkee Enontekiön–Inarin kunnissa. Levinneisyysalueensa pohjoisimmissa osissa kanta on kuitenkin varsin harvalukuinen.

Pyy kuuluu myös Ahvenanmaan linnustoon 1920-luvulla suoritettujen istutusten ansiosta. Meren saaristossa pyytä tavataan vähäisessä määrin muutamissa mantereen lähettyvillä sijaitsevissa suurimmissa saarissa, mutta pienempiä saari ja ulkosaaria pyy karttaa.

Tuntomerkit

Pyykoiraan höyhenpuku on ruskean, mustan, harmaan ja valkoisen kirjava. Kurkku ja leuanalus ovat mustat. Tätä laikkua reunustaa valkoinen juova, joka jatkuu kaulan sivuille. Päälaella on pidentyneitä höyheniä, jotka lintu voi nostaa pystyyn.

Naarailta puuttuu leuanaluslaikku kokonaan. Muutoinkin naaras on väritykseltään hillitympi kuin koiras.

Pyykoiras ääntelee aktiivisesti. Myös naaras "piiskuttaa", mutta heikommin kuin koiras. Koiras kuuluttaa piiskuttamalla reviirinsä omistusoikeutta. Häiriötilanteessa pyyt saattavat päästää myös litisevän varoitusäänen.

Pyy painaa 250–490 g. Molemmat sukupuolet ovat jokseenkin samanpainoiset.

Elinympäristö ja ravinto

Pyy elää ympäri vuoden tiheissä reheväkasvuisissa metsissä, joissa on kuusia, koivuja ja leppiä. Kuuset tarjoavat suojaa; leppä ja koivu taas ovat ravinnon lähteitä. Kovin synkissä metsissä pyy ei viihdy, vaan suosii reheviä reunusmetsikköjä, puronvarsia ja peltojen laitamia.

Tiheikköisistä oleskelupaikoista johtuen pyyn pääsee näkemään kunnolla vain harvoin. Yleensä sitä näkee vain pyrähdyksen ja kuulee nopeiden siiveniskujen liitolennon ajaksi katkeavat äänen.

Talvisin pyyt syövät lepän ja koivun urpuja. Keväällä pyyt hakeutuvat pälville syömään ruohoa sekä marja- ja varpukasvien vihreitä lehtiä ja versoja.

Kesällä ravintovalikoima on hyvin monipuolinen koostuen kasvi- ja hyönteisravinnosta. Syksyllä halutuinta einestä ovat marjat, etenkin mustikka ja puolukka.

Muiden kanalintujen tavoin pyynpoikaset syövät aluksi lähes pelkästään eläinravintoa; lähinnä hyönteisiä, hämähäkkejä, matoja ja pieniä etanoita. Iän karttuessa kasvisravinnon osuus kasvaa. Syyskuussa ravintokoostumus on jo sama kuin täyskasvuisilla pyillä.

Soidin ja lisääntyminen

Pyy on yksiavioinen. Parinmuodostus tapahtuu jo syksyllä tai alkutalvesta. Naaraat ilmaantuvat koiraiden elinpiireille kutsuvihellysten houkuttelemina. Koiraiden elinpiirien laajuus on vain muutaman hehtaarin luokkaa.

Varsinainen soidin tapahtuu huhtikuussa. Pyyn soidin on värikäs tapahtuma, jonka vain harva on nähnyt. Koiras kulkee siivet roikkuen, pyrstö kohotettuna ja kaulahöyhenet pörhistettyinä, tehden välillä tanssivia liikeitä, syöksähdellen kohti naarasta ja ottaen lyhyitä lentopyrähdyksiä.

Pyyt ovat siinä mielessä yksiavioisia, että koiras parittelee vain yhden naaraan kanssa ja pariskunta pysyttelee yhdessä seuraavaan kevääseen saakka.

Toukokuussa pyynaaras munii 7–10 munaa suojaiseen paikkaan tekemäänsä maapainanteeseen. Poikaset kuoriutuvat maan eteläosassa juhannusviikolla ja Lapissa viikkoa myöhemmin. Jo viikon ikäisinä pyynpoikaset kykenevät suorittamaan lyhyitä lentopyrähdyksiä.

Hoitotoimenpiteet

Pyykantojen hoidon kannalta keskeisen tärkeää on elinympäristöjen oikeanlainen käsittely. Useissa metsänhoito-ohjeissa kehoitetaankin säästämään pyitä varten puronvarsilepikoita. Pelkät lepikot eivät kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös suojaisia kuusia.

Muuta

Pyytä kutsutaan joskus myös metsäpyyksi tai murteellisesti mettäpyyksi. Ruotsiksi pyy on hjärpe, saksaksi Haselwild (uros Haselhahn, naaras Haselhuhn), englanniksi hazel grouse ja viroksi laanepüü.

Pyyhyn liittyy vanha sanonta, "pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä". Tosiasiassa pyyn keskikoko ei ole ainakaan merkittävästi pienentynyt vuosisatojen kuluessa, vaikka sanonta antaisi aiheen näin kuvitellakin. Toinen pyyhyn liittyvä yleinen sanonta on, että "parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla".

Juha K. Kairikko