Kiiruna (Lagopus mutus) on arktinen lintulaji, jota meillä tavataan vain tuntureilla. Ulkonäöltään kiiruna muistuttaa etenkin metsästysaikana niin paljon riekkoa, että kaikki metsästäjätkään eivät tunnista saalislintuaan kiirunaksi vaan pitävät sitä riekkona.

Kiirunaa ja riekkoa on luvallista pyytää ansoilla kolmessa pohjoisimmassa kunnassamme. Myös kauppa on sallittua.

Kiirunakoiraiden kohtaloksi muodostuvat usein petoeläimet. Hautovaa naarasta vartioiva osittain valkoinen koiras istuu tavallisesti aukeassa tunturimaastossa olevalla korkeammalla kivellä ja lähtee uhkailemaan rauhanhäiritsijän havaitessaan. Kauaksi erottuvana ja rohkeasti hyökkäilevänä se joutuu helposti surman suuhun.

Tuntomerkit

Talvella naaras- ja koiraskiiruna muistuttavat erehdyttävästi riekkoa. Kiirunakukolla on kuitenkin silmän yläpuolelle ulottuva musta ohjasjuova silmän ja nokan välissä. Naaraalla tämä juova on hyvin heikko tai puuttuu kokonaan. Kevätpukuisen koiraan etuselkä, kaula ja pää ovat tummanharmaat ja valkoisten täplien kirjavoimat.

Kesäpuvussa kiirunakoiras on yleissävyltään grafiitinharmaa, joskin asussa on paljon myös valkoista. Naaraskiirunan kesäpuku on myös yleissävyltään harmaa, mutta kuitenkin vaaleampi kuin koiraan. Selvästi riekkonaarasta harmaampi se kuitenkin on, eikä sillä ole yhtä paljon valkoista vatsassaan.

Kiirunan vuodenaikojen mukaan vaihtuvat asut sulautuvat hyvin luontoon, joten lintujen havaitseminen on monasti

vaikeaa, etenkin kun ne suojaväriinsä luottaen pyrkivät usein painumaan maahan. Kiiruna on kooltaan hieman riekkoa pienempi. Keskimääräinen paino on noin 550 grammaa.

Levinneisyys

Kiirunaa tavataan meillä Enontekiön, Utsjoen, Inarin ja Sodankylän korkeimmilla tuntureilla, joiden laella on laajoja yhtenäisiä paljakoita. Myös Savukosken Värriössä on kiirunoita.

Elinympäristö ja ravinto

Kiirunat viihtyvät tuntureiden puuttomilla lakialueilla, joiss kasvaa varpuja ja kituliaita pensaita. Joskus kiirunat laskeutuvat aterioimaan tunturikoivikkojen reunaan, mutta syvemmälle koivikoihin ne eivät hakeudu.

Talvisin kiirunat syövät pensaiden ja varpujen silmuja ja oksia sekä tuulenpaljastamista tunturilakien laikuista löytyviä kasveja, kuten lapinvuokkoa ja sielikköä.

Kesällä ravintona ovat varpukasvien silmujen lisäksi lehdet, siemenet ja marjat. Poikaset syövät aluksi
hyönteisravintoa.

Soidin ja lisääntyminen

Kiiruna on yksiavioinen. Soidin alkaa huhtikuussa ja jatkuu toukokuulle. Pesä on matalanlaakea maakuoppa, johon on kerätty, korrenpätkiä, hieman höyheniä ja jauhaantunutta jäkälää.

Pesivä naaras luottaa suojaväriinsä, pakoetäisyys on vain muutama metri tai ei sitäkään. Poikaset syntyvät juhannuksen vaiheilla.

Muuta

Ruotsiksi kiiruna on fjällripa, saksaksi Alpenschneehuhn, englanniksi tarmigan ja viroksi lapipuu.

Juha K. Kairikko