Siron yleisvaikutelman antavia jouhisorsia (Anas acuta) on maassamme runsaammin kuin vuotuisesta metsästyssaaliista voisi päätellä. Tämä johtuu osaksi siitä, että muutto alkaa jo sorsastuskauden alussa. On myös niin, että kaikki metsästäjät eivät tunnista jouhisorsaa riistalajiksi ja jättävät sen siksi ampumatta.

Levinneisyys

Aikoinaan jouhisorsa oli selvästi pohjoinen laji, mutta nykyisin se pesii koko maassa ulkosaaristoa myöten. Kannat ovat runsaimmat kuitenkin edelleen maan pohjoisosissa, jouhisorsatihentymät ovat Perämerellä, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Myös Pohjois-Karjalassa ja muualla Kaakkois-Suomessa löytyy paikoin runsaasti jouhisorsia.

Tuntomerkit

Koiras on juhlapuvussa marraskuusta kesäkuuhun. Näkyvin tuntomerkki on pitkä musta pyrstöjouhi. Pää ja kaulan yläosa ovat tummanruskeat, päälaki ja niska lähes mustat. Kaulan tyvi on valkoinen, ja valkoinen väri ulottuu myös kapeina viiruina pitkin niskansivua kohti päälakea. Ruumiin alapuoli on valkea, mutta pyrstön alapeitinhöyhenet ovat mustat. Ruumiin sivuilla ja yläpuolella on tummempaa kuviointia, joka kauempaa näyttää harmaalta. Pidentyneistä hartiahöyhenistä muodostuu päälle musta ja kellertävän vaalea viuhka. Siipipeili on pronssinvihreä ja sen edessä on kanelinruskea juova.
Keskikesästä koiraat saavat peruspuvun, joissa ne muistuttavat hyvin paljon naarasta.

Vanha jouhisorsanaaras on yleisväriltään vaaleampi ja harmahtavampi kuin sinisorsa- tai haapananaaras. Höyhenpuvun kuviointi on harvempaa, päässä ja kaulassa on hienoja tummia viiruja. Ruumiin alapuoli on viiruinen, toisin kuin haapananaaraalla, jolla se on yhtenäisen vaalea. Naaraan siipipeili ei ole yhtä loisteinen kuin koiraan, se voi olla jopa heikosti valkokuvioinen.

Nuoret jouhisorsat muistuttavat paljon naarasta.

Elinympäristö ja ravinto

Jouhisorsa vaatii elinympäristöltään avaruutta, mutta muissa suhteissa se ei ole kovin tarkka asuinsijojensa valinnassa. Se viihtyy rehevillä järvillä, aukeilla soilla, peltojen ympäröimillä järvillä, tulvaniityillä, merenlahdilla ja saarten rantavesissä. Metsien keskellä olevia pieniä puiden ympäröimiä vesialueita jouhisorsa karttaa.

Muiden puolisukeltajien tapaan jouhisorsa käyttää ravinnokseen hyönteisiä, vesien pienelimistöä ja erilaisia kasvien osia.

Lisääntyminen ja muutto

Kevätmuutto alkaa maaliskuun lopulla ja jatkuu huhtikuun lopulle saakka. Soidin on jossakin määrin samanlainen kuin sinisorsalla, mistä johtuen risteytymät eivät ole suuria harvinaisuuksia.

Naaras munii 6–11 munaa toukokuun alussa, maan pohjoisosissa kuun lopulla. Pesä sijaitsee yleensä aukealla paikalla lähellä vesirajaa.

Syysmuutto alkaa jo elokuussa ja jatkuu harvakseltaan marraskuulle saakka. Osa jouhisorsista talvehtii Länsi-Euroopan rannikolla, osa Välimeren maissa ja kaukaisimmat Afrikassa.

Muuta

Ruotsiksi jouhisorsa on stjärtand, saksaksi Spiessente, englanniksi pintail ja viroksi soopart. Kansanomaisia nimityksiä ovat jouhilainen, jouhkilainen ja jouhikko.

Jouhisorsa oli haapanan tapaan alun perin maamme pohjoisosien sorsalaji. Myös se on laajentanut elinpiiriään koko maahan. Yleisvaikutelma on siro. Koiras on juhlapuvussa marraskuusta kesäkuuhun. Näkyvin tuntomerkki on tällöin sen pitkä musta pyrstöjouhi. Pää ja kaulan yläosa ovat tummanruskeat päälaki ja niska lähes mustat. Naaraat muistuttavat sinisorsa- ja haapananaaraita, mutta ovat kuitenkin näitä hieman vaaleampia ja harmahtavampia.

Kevätmuutto alkaa maaliskuun lopulla. Syysmuutto alkaa jo elokuussa ja jatkuu harvakseltaan marraskuulle saakka. Sorsastuskauden alussa alkava muutto merkitsee myös sitä, että saalistilastot eivät anna oikeaa kuvaa pesivien kantojen suuruudesta. Jouhisorsa painaa 1,0–1,1 kiloa.

Juha K. Kairikko