Heinätavin (Anas querquedula) näkee rehevien lintuvesien aukkopaikoissa varmimmin soidinaikaan keväällä. Kesällä havaitseminen on enemmän sattumanvaraista, sillä varsinkin naaraat lymyävät tiiviisti kasvustojen suojassa.

Heinätavien lukumäärä ei meillä kohoa minään vuosina erittäin suureksi, tyypillisiä ovat myös suuret kannanvaihtelut. Kuvaavaa niille on, että esim. Hailuodossa joinakin vuosina pesivien parien määrä on alle kymmenen kun parhaimpina vuosina se nousee lähes sataan.

Levinneisyys

Yhtenäisen levinnäisyysalueen raja kulkee suurinpiirtein Tornio–Iisalmi–Lieksa -linjalla. Hajapesintöjä on kuitenkin pohjoisempanakin aina Ivaloa myöten. Myös reheväkasvuisilla merenlahdilla ja merialueen saarien lahdilla tavataan vähälukuisesti heinätaveja, Hailuodon tienoilla välillä runsaamminkin.

Tuntomerkit

Heinätavi on lapasorsan läheinen sukulainen ja siksipä näillä lajeilla on joitakin yhteisiä tuntomerkkejä. Heinätavi on kooltaan tavia suurempi ja sen nokka on pitempi. Siipien asento on takapainoisempi, josta johtuen lento on paljon suoraviivaisempaa kuin tavin heittelehtivä eteneminen.

Vanha koiras on juhlapuvussa talvesta alkukesään. Kauaksi erottuu valkoinen silmäkulmajuova, joka kaartuu pitkälle niskan sivuille. Pää ja kaulan sivut ovat valkoviiruisen punaruskeat. Päälaki ja leukalappu ovat mustat, nokka ja jalat tummanharmaat. Ruumiin yläpuoli on tummanruskea, pidentyneet sinimustavalkoiset hartiahöyhenet kaartuvat linnun uidessa siipien ylle. Ruumiin sivut näyttävät kauempaa vaaleanharmailta. Kuvussa on tummalla pohjalla U-juovia. Rinnan alaosa ja vatsa ovat valkoiset. Siipipeili on kauttaaltaan himmeän vaaleanvihreä.

Kesäkuussa koiras muuttuu paljolti peruspukuisen naaraan näköiseksi. Syksyllä muuton jälkeen koiraalla on kolmas höyhenpuku.

Vanha naaras muistuttaa kautta vuoden paljolti tavinaarasta. Nokan tyvellä on kuitenkin valkea täplä ja vaalea silmäkulmajuova on selvempi kuin tavinaaraalla. Keväällä naaras on tavinaarasta hieman vaaleampi. Kun tavin siipipeili on metallivihreä, heinätavilla se on harmaanruskea ja korkeintaan sisäosistaan hiukan vihervänvivahtava.

Naaras saa peruspuvun pesinnän jälkeen loppukesästä. Siinä yläpuoli on yhtenäisemmän tummempi kuin muulloin.

Elinympäristö ja ravinto

Heinätavi on erittäin vaativainen elinympäristöjensä suhteen. Kasvustoa pitää olla runsaasti niin suojaksi kuin ravinnoksikin. Parhailla lintuvesillämmekin heinätavi valitsee elinpiirikseen kaikkein rehevimmät ja kasvustoltaan monipuolisimmat lahdelmat. Suosittuja ovat myös kokonaan umpeenkasvaneet lammet.

Ravinnokseen heinätavi käyttää vesikasvien osia, hyönteisiä, nilviäisiä ja pieniä äyriäisiä.

Lisääntyminen ja muutto

Heinätavit saapuvat keväällä Suomeen viimeisinä puolisukeltajina. Ensimmäiset yksilöt palaavat vasta huhtikuussa, osa vasta toukokuun puolella. Soidin on
näyttävä tapahtuma, johon liittyy usein koiraan erikoinen ääntely. Usein ne ääntelevät myös öisin err -kutsuaan. Monasti näkee myös useamman koiraan lentävän naaraan perässä soidinlentoa ruovikon yllä.

Pesä sijaitsee yleensä lakoontuneiden kasvien alla, joten sen löytäminen on sattumanvaraista.

Naaras munii touko–kesäkuun vaihteessa 8–10 munaa. Poikaset kuoriutuvat kesäkuun loppupuolella.

Vanhat koiraat muuttavat talvehtimisalueilleen jo heinä–elokuussa, naarat ja nuoret linnut elo–syyskuussa. Laji on kaukomuuttaja, sillä valtaosa talvehtii päiväntasaajan eteläpuolisessa Afrikassa.

Muuta

Ruotsiksi heinätavi on årta, saksaksi Knäkente, englanniksi garganey ja viroksi rägapart.

Juha K. Kairikko