Ensimmäiset kanadanhanhi-yksilöt (Branta canadensis) tuotiin Englantiin 1600-luvulla. Tarkoituksena oli saada vesilintujalajistoon uusi isokokoinen riistalintu. Kannat kasvoivat nopeasti elinvoimaisiksi ja siirtoja suoritettiin 1930-luvulla Ruotsiin. Ilmeisesti sieltä harhaantuntut yksilö ammuttiin Hailuodosta 1955.

Ensimmäiset istutukset Suomeen tehtiin vuonna 1964 Porvoon lähistölle. Aluksi näytti siltä, että laji ei meille kotiudu. Istutuksia kuitenkin jatkettiin siirtämällä lintuja Ruotsista Lounais-Suomeen ja myöhemmin muuallekin.

Kantojen raju runsastuminen alkoi 1980-luvun jälkipuoliskolla ja jatkuu edelleenkin. Erittäin todennäköistä on, että aikaa myöten kanadanhanhi tulee asuttamaan useimmat eteläisen Suomen lintuvedet, merenlahtien valloitus on jo täyttä päätä meneillään.

Levinneisyys

Päälevinnäisyysalueena ovat lounaisen Suomen rannikkovedet. Sieltä linnut ovat levinneet Varsinais-Suomen ja Uudenmaan järville. Leviäminen tapahtuu kaiken aikaa myös Pohjanlahden rannikkoa ylöspäin. Itäisellä Suomenlahdellakin kanadanhanhia tavataan, joskin paljon vähäisemmässä määrin kuin lännempänä.

Sisämaassa kanadanhanhia tavataan hajanaisesti Vaasa–Joensuu -linjan eteläpuolella. Myös Länsi-Lapissa on pieni vakituinen kanadanhanhikanta. Kanadanhanhi kuuluu myös Ahvenanmaan linnustoon.

Tuntomerkit

Kanadanhanhi on helpoimmin tunnistettavia hanhiamme. Lentävän hanhen varma tuntomerkki hämärässäkin on pitkä ja ohut kaula. Maassa tai vedessä olevan linnun varmin tunnistamismerkki on kurkun valkoinen laikku, joka silmän takana ulottuu lähes päälaelle saakka. Kanadanhanhen pää, kaula (edellämainittua laikkua lukuunottamatta), nokka ja jalat ovat mustat. Kaulan tyvellä on vaalea selvärajaton rengas.

Ruumiin yläpuoli on tummanruskea, sivut vaaleamman ruskeat. Vaaleista höyhenistä muodostuu kautta ruumiin himmeän epäsäännöllistä poikkijuovitusta. Koiras ja naaras ovat väritykseltään samankaltaiset.

Kesällä ja alkusyksystä värit ovat kuluneempia, kunnes alkusyksystä tapahtuneen sulkasadon jälkeen tulevat taas kirkkaiksi. Nuorten lintujen asu on samankaltainen kuin aikuisten, joskin kaikki värit ovat himmeämpiä.

Elinympäristö, elintavat ja ravinto

Elinympäristöistä suosituimpia ovat ruohikkoiset merenlahdet ja järvet. Ravintonaan kanadanhanhet käyttävät kaikenlaisia vesikasvien osia, mutta ne saattavat syödä myös rantapensaiden tuoreita versoja ja pelloilla kasvavaa orasta.

Kanadanhanhi ei kilpaile elinympäristöstä muiden metsästettävien hanhiemme kanssa, sillä merihanhi on saariston laji ja metsähanhi asuu pohjoisen rimmillä.

Nuoret yksilöt tulevat sukukypsiksi vasta parin-kolmen vuoden ikäisenä. Ne kiertelevätkin laajoilla alueilla murrosikävaiheessa, ilmeisestikin valitsemassa tulevaa pesintäaluetta.

Lisääntyminen ja muutto

Kauempana talvehtineet linnut saapuvat Suomeen huhtikuussa. Pesä on kuolleista kasvinosista ja mudasta koottu kasa ja sijaitsee joko rannalla tai veden ympäröimällä mättäällä.

Naaras munii 4–7 munaa. Muninnan alettua pariskunta pysyttelee tiiviisti yhdessä ja vapaana oleva puoliso käy ärhäkästi kaikkien pesää lähestyvien häiritsijöiden päälle.

Talvehtiminen tapahtuu Etelä-Ruotsin ja Itämeren eteläosissa. Leutoina talvina osa linnuista talvehtii Suomessa.

Muuta

Ruotsiksi kanadanhanhi on kanadagås, saksaksi Kanada-gans, englanniksi canada goose ja viroksi kanada lagle.

Juha K. Kairikko