Hallista (Haliochoerus grypos) eli harmaahylkeestä tavataan kolme erillistä kantaa, Länsi-Atlantin kanta, Itä-Atlantin kanta sekä meidän Itämeren kantamme joka elää Itämeren pohjoisosissa. Toiseen merialueen hylkeeseemme – norppaan – verrattuna halli on suurempi ja sen pää on pitkänomainen, siinä missä norpan pää on tunnusomaisen pyöreä. Harmaahylkeen kylkiä myös koristaa kellanruskea kuviointi, norpan ollessa tummasävyisempi.

Harmaahylkeet elävät uloimpien asumattomien luotojen ja saarien tuntumassa, mutta ne voivat nousta myös rauhallisille hiekkasärkille ja –rannoille. Lepopaikoillaan maalla harmaahylkeet ovat tavallisesti pienissä laumoissa kylki kyljessä. Vedessä ne sukeltelevat tai kelluvat pää ja osa yläruumista veden yläpuolella. Etsiessään ruokaa harmaahylje on sukelluksissa yleensä viitisen minuuttia kerrallaan.

Lisääntyminen

Harmaahylje lisääntyy eri aikaan eri alueilla ja myös normaaliajan ulkopuolella syntyneitä poikasia tavataan. Itämeren populaatio synnyttää maalis-huhtikuussa vahvalle ajojäälle. Halli synnyttää kerralla yhden poikasen, joka painaa syntyessään 14 kg. Imetysaika kestää 2–3 viikkoa, jonka jälkeen poikaset hakeutuvat veteen ja alkavat itse etsiä ravintoa. Harvat urokset elävät yli 20-vuotiaiksi, mutta naaraat elävät keskimäärin vanhemmiksi, jopa 35-vuotiaiksi asti.

Ravinto ja uhat

Harmaahylkeen ravinto koostuu lähes yksinomaan kaloista, ja valikoima vaihtelee paikan ja vuodenajan mukaan. Käytännössä se pyydystää helpommin saatavia lajeja. Erään ruotsalaisen tutkijan mukaan Itämeressä harmaahylkeen ruokalistalla on 20 kalalajia, joista silakka, kampelat, lohi ja meritaimen ovat tärkeimmät.

Harmaahylkeellä ei ole luontaisia vihollisia Pohjolassa, mutta ihminen on aina pyydystänyt halleja saadakseen lihaa, rasvaa ja nahkoja. Itämeren altaan veden saastuminen on aiheuttanut hankaluuksia myös harmaahylkeille. Korkeat PCB-pitoisuudet ovat aiheuttaneet kohdunkuromissairauksia, minkä vuoksi moni naaras on lisääntymiskyvytön. Nykyään Itämeri on kuitenkin puhdistumassa ja PCB vähenemässä. Harmaahylkeitä voidaankin kannan elpymisen vuoksi jälleen metsästää Suomen rannikkovesillä.

Jouni Hiltunen