Hillerin tieteellinen nimi on Mustela putorius. Aikoinaan hilleristä on käytetty myös nimityksiä tuhkuri ja lahokas.

Hilleri muistuttaa monilta osin minkkiä. Ruumiin pituus on 30–45 cm, minkä jatkoksi tulee häntää 10–15 cm. Painovaihtelut ovat varsin suuria. Pienimmät naaraat painavat puolisen kiloa, isot urokset 1,2 kiloa. Väritykseltään hilleri on vatsapuolelta tumma. Selkä ja kyljet näyttävät vaaleammilta, mikä johtuu kellanvalkean, tiheän pohjavillan näkymisestä peitinkarvojen lomasta.

Jokseenkin varmasti hillerin pystyy tunnistamaan päästä: kuono on päältä tumma ja alta vaalea. Korvien reunat ovat vaaleat, samoin huulet ja monesti myös korvien takana olevat isohkot laikut.

Elinympäristö, elintavat ja ravinto

Hilleri viihtyy rannoilla, hakkuuaukeilla sekä metsitetyillä ja kesantopelloilla. Joskus se saattaa asettua aivan pihapiirin tuntumaankin.

Hilleri pyydystää runsaasti myyriä, hiiriä ja rottia, ja hyvänä uimarina se käyttää ravinnokseen myös kaloja ja sammakoita. Ruokalistalle kuuluvat lisäksi sisiliskot ja käärmeet.

Tarkkaan ei tunneta, missä määrin hilleri syö lintuja tai maassa pesivien lintujen munia ja poikasia. Mitä ilmeisimmin ne kuuluvat hillerin ruokavalioon, sillä kanatarhaan päästyään se saattaa järjestää nopean joukkotuhon.

Lisääntyminen

Hillerin kiima-aika on maalis–huhtikuussa. Toukokuussa naaras synnyttää 3–10 poikasta pesäänsä, joka sijaitsee kannokossa, puunjuurakon alla, kivikossa, ontossa puussa tai mäenrinteessä.
Aina joskus kerrotaan, että jossakin on tavattu eläin, joka oli minkin ja hillerin risteytymä. Tämä on juuri ja juuri mahdollisuuksien rajoissa, mutta ainakin tarhaolosuhteissa suoritetut risteytyskokeet ovat säännöllisesti epäonnistuneet.

Juha K. Kairikko