Näätä (Martes martes) on solakkarakenteinen, pitkäruumiinen ja lyhytjalkainen, maamme alkuperäiseen eläimistöön kuuluva pienpeto. Sen pää suippenee teräväksi kuonoksi. Korvat ovat lyhyet, kolmiomaisen suipot ja leveäkantaiset. Selkä ja häntä ovat erivivahteisen ruskeat tummankiiltoisesta hailakanvaaleaan.

Raajat ovat miltei mustat, kuono, otsa ja posket ovat vaaleammat. Kaulassa ja kurkussa on harmaa, keltainen tai punakeltainen laikku. Karvapeite on tiheä ja kiiltävä. Sen muodostaa melko pitkä, jäykähkö peitinkarva ja lyhyt pohjavilla. Häntä on pitkähkö ja tuuhea. Ruumiin pituus on 42–59 cm; hännän pituus on 20–30 cm. Näätä painaa 900–1 800 g.

Elinympäristö ja ravinto

Näädän mieluisinta elinympäristöä ovat vanhat, jyhkeät havumetsät ja aarnialueet, joisssa on kolopuita ja juurakkoja. Kantojen runsastuessa näädät ovat alkaneet viihtyä nuorissakin kuusikoissa ja hakkuaukeiden liepeillä.

Uusi piirre on, että jotkut näätäyksilöt ovat asettuneet pysyvästi kesämökkialueille pitäen pesä- ja lepopaikkoinaan välikattoja tai mökkipiiristä löytyviä maakoloja. Joskus näätä on tunkeutunut talvisaikaan mökin sisätiloihinkin sotkien paikkoja pahanpäiväisesti.

Näätä metsästää tavallisesti vain öisin. Päivällä se pysyy paikoillaan valiten lepopaikakseen esimerkiksi kallionkolon, louhikon, onton puun, petolinnun pesän tai usein tiheässä kuusessa sijaitsevan oravan tai harakan pesän. Majapaikkaansa näätä vaihtaa jatkuvasti. Huonolla ilmalla. kuten ankarassa tuiskussa, se pysyy paikoillaan joskus pari kolme vuorokauttakin. Heti myrskyn mentyä ohi näätä lähtee taas vaellukselleen.

Näätä on oravan pahin hävittäjä ja vähentää myös metsäkanalintujen kantoja. Vähäiseen kokoonsa nähden se on tehokas peto, joka tappaa toisinaan paljon enemmän kuin jaksaa syödä. Pääosa sen saaliista jääkin monesti ketun syötäväksi.

Näätä käyttää ravinnokseen myös hyönteisiä, metsään jätettyjä hirvieläinten teurasjätteitä, metsämarjoja, myyriä, rottia ja hiiriä sekä pienempiä jyrsijöitä. Usein se surmaa myös jäniksiä. Voipa näätä syödä viikkokausia yksinomaan mustikoita sekä pihlajan- tai katajanmarjoja.

Lisääntyminen

Kiima-aika on heinä–elokuussa. Monet näätien elämää seuranneet metsästäjät eivät tähän usko, vaan ovat sitä mieltä, että tieto on virheellinen ja kiima-aika ajoittuu helmi–maaliskuulle.

Aivan väärässä eivät ole hekään, sillä näädän vuoden kulun kannalta sellainen, että naaras hedelmöittyy heinä–elokuussa, mutta hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy kohdunseinämään vasta helmi-maaliskuulla. Näädillä on silloin ns. sivukiima.

Näätänaaras synnyttää maalis-toukokuussa 3–5 poikasta puussa olevaan koloon, pesäpönttöön tai rakennuksesta löytyvään suojaisaan paikkaan. Emo saattaa joskus imettää poikasiaan vielä syyskuussakin.

Juha K. Kairikko