Hirvi (Alces alces) on hirvieläimistämme yleisin ja arvostetuin. Se on myös taloudellisessa mielessä ehdottomasti merkittävin riistaeläimemme. Hirvisaaliit vaihtelivat 1900-luvulla hyvin suuresti; oli vuosia jolloin hirvi oli koko maassa täysin rauhoitettu, välillä rauhoitukset koskivat vain osaa maata. Hirvien määrä runsastui merkittävästi 1970-luvulta 1980-luvun puolivälin vaiheille saakka. Tuolloin kantaa verotettiin tarkoituksellisesti hyvin rajusti. Kaikkien aikojen suurimmat hirvisaaliit ovat peräisin vuosilta 2002 ja 2003, jolloin maassamme kaadettiin kaikkiaan 84 526 ja
84 458 hirveä.

Ulkonäkö

Hirven olemus on pitkien jalkojen ansiosta jonkin verran neliömäinen ja varsinkin uroksen ruumis voimakkaasti kehittyneen hartianseudun vuoksi etupainoinen. Leimansa ulkonäölle antaa myös parta, eli hirven kaulan alle sikiövaiheessa muodostuva ihopoimu, johon aikuisella kasvaa pitkiä karvoja. Uroksen parta on pitempi ja leveämpi kuin naaraan. Parran muodossa esiintyy suuriakin yksilöllisiä eroja. Hirvellä on myös lyhyt häntä, jonka pituus on vain 10–15 cm.

Aikuinen hirvi on yleisväriltään mustan- tai harmaanruskea. Pienet vasat ovat ensimmäisenä kesänään väriltään punaruskeita, jopa punertavia. Raajat ovat aikuisella hirvellä alhaalta noin puoleenväliin saakka valkoiset tai vaaleanharmaat. Hirven karvapeite muodostuu pitkistä, onteloiden täyttämistä ja tyveltä kapenevista peitinkarvoista ja kiharaisesta ohuesta pohjavillasta. Erityisesti niskan ja säkän karvoitus on pitkää. Turkki eristää lämpöä erittäin hyvin.

Hirven pää on pitkulainen ja päättyy tunnusomaiseen riippuvaan ylähuuleen. Vain uroksilla on sarvet, joiden tyyppi vaihtelee pitkäpiikkisestä hankosarvesta lautasmaiseen lapiosarveen. Myös näiden välimuotoja tavataan. Sarvipiikkien lukumäärä vaihtelee meikäläisellä hirvellä kahdesta yksittäisestä tapista suurten lapiosarvien yli kahteenkymmeneen. Sarvien kehitys alkaa keväällä hirvisonnin siirtyessä kesälaidunkauteen. Sarvien pituuskasvu on kesällä parhaimmillaann jopa kaksi senttiä vuorokaudessa. Kehittyvää sarvea suojaa pehmeä samettimainen nahka, jonka alla verisuonet kuljettavat ravinteita kehittyvälle sarvikudokselle. Sarvet ovat kehittyneet täyteen mittaansa loppukesällä, jolloin niitä peittävä nahka hangataan puita vasten pois. Nahattomat sarvet ovat väriltään tummanruskeat. Hirviuros pudottaa sarvensa tavallisimmin marras-joulukuussa.

Hirvi on meikäläisistä nisäkkäistä kookkain. Aikuisen hirven säkäkorkeus on noin 2 metriä. Pituutta on noin 2,8 metriä. Ison uroksen elopaino voi olla lähes 700 kg ja naaraan noin 350 kg.

Juha K. Kairikko