Ylä-Satakunta
7.8.2008 Jonna Lentovaara
Kihniö

Kihniönkylän Erä-Veikot juhlistivat täyttynyttä 50 vuottaan viikonloppuna erämajallaan. Noin 400:sta kutsutusta paikalle saapui reippaat 300 henkeä. Kaunis sää oli paikallaan, sillä mökin täyttyessä vieraat jäivät kuuntelemaan juhlapuheita ulos penkeille.

Seuraan kuuluu 270 jäsentä, joista suurin osa on kannatusjäseniä. Muiden metsästysseurojen rinnalla Erä-Veikkojen tulevaisuus näyttää valoisalta, sillä jäsenistä 40 prosenttia on nuoria.

Seura ei ole koskaan yllyttänyt nuoria mukaan, vaan liittyminen on jätetty oman harkinnan varaan. Vaikka alaikäinen ei saa ampua kuin holhoojan läsnäollessa ja tämän aseella, nuoret tulevat usein seuraan opettelemaan riistanhoitoa.

– On hienoa huomata, että seuramme on vahvoilla, eikä jäsenten loppumisesta ole tietokaan, seuran puheenjohtaja Pentti Palolahti hymyilee.

Palolahti sanoo yhteistoiminnan ja perinteiden tuovan nuoria mukaan. Kun lapset kuulevat kotona isän ja vanhempien veljien puhuvan metsästyksestä, vietti metsästykseen tulee automaattisesti.

Isän esimerkki
toi pojan mukaan
Isän esimerkki vaikutti myös jäniksiä ja lintuja metsästävän Jukka Paulamäen harrastusvalintoihin.

– En ole koskaan patistanut poikia metsälle. Olen aina sanonut, että jos kiinnostusta on, mukaan saa ilman muuta tulla, mutta muitakin harrastuksia on olemassa, isä Lasse Paulamäki kertoo.

Elämäntavaksi muovautunut harrastus vaatii niin isältä kuin pojaltakin aikaa vuoden ympäri. Metsästyskautta odotellessa voi harrastaa riistanhoitoa. Sorsien ruokinta, riistapeltojen teko ja linnunpönttöjen rakentelu kuuluvat metsästäjän arkeen metsästyskauden ulkopuolella.

Vahinkoriistan metsästäminen on tärkeä osa harrastusta. Eläimiä, joilla ei muuta vaaraa ihmisen lisäksi ole, lisääntyvät hurjaa vauhtia. Kettujen ajo koirien kanssa kuuluu Paulamäkien arkeen vakaasti.

– Lasselle pitäisi antaa kunniamaininta vahinkoriistan metsästyksestä, Pentti Palolahti sanoo.

Lasse osaakin mainita koirat yhdeksi syyksi jatkaa koko harrastusta.

Moni nainenkin on löytänyt metsästyksen koiriensa avulla. Monet koirakokeet saa suorittaa vasta, kun omistajalla on metsästyskortti. Korttia suorittaessaan myös naisväki usein hurahtaa lajiin.

– Metsästyksen luonne kuvataan usein raa`aksi toiminnaksi, ja tämän vuoksi naiset jäävät mielellään ulkopuolelle. Metsästyksen eettinen puoli on kuitenkin todellisuudessa muuta. Suhde riistaan on muuttunut koko ajan parempaan päin, eikä toimintaa voi suinkaan enää kuvata raa`aksi, Lasse vakuuttaa.

Porukan jäsen on
myös hyvä ystävä
– Harrastus ei suinkaan ole aina saaliiden keräämistä, Jukka Paulamäki toteaa.

Hyvät ystävyyssuhteet ja läheiset välit porukkaan ovat Paulamäkien mukaan jutun suola. Hirviporukassa metsästää tällä hetkellä noin 60 miestä, ja ryhmä on enemmänkin kuin tiivis. Metsästäjät käyvät syömässä toistensa kodeissa, ja ystäviä muistetaan säännöllisesti.

– Totta kai metsästysporukka merkitsee paljon. Omista kavereista noin puolet metsästää, ja se vaikuttaa omalta osaltaan metsälle lähtemiseen. Toki nuoria saisi olla enemmän, vaikka niitä paljon on nytkin, Jukka selvittää.

Metsästys vaatii paljon aikaa, rahaa sekä motivaatiota. Metsästäjän näkökulmasta tämä ei kuitenkaan ole haitta.

– Jokainen harrastus maksaa. Muita harrastuksia voi vähentää niin, että metsästyksen jälkeen jää vapaa-aikaa. Motivaatiota saa siitä, kun ajattelee metsästyksen yhtenä mahdollisuutena päästä rentoutumaan ja nauttimaan luonnosta, Paulamäet kertaavat.

– Kyllä se avioliiton kannalta on ykkösharrastus tämä metsällä käyminen. Aamulla kun heräilee, huomaakin että ovensuussa on reppu jo pakattuna lähtöön valmiina. Ei tarvi kysellä, mitä tänään tehtäisiin, Lasse nauraa.

Seura on palvellut jäseniään kaikin puolin loistavasti. Jukka toivoo tulevaisuudelta kuitenkin vielä esimerkiksi teemapäiviä jotta harrastus tulisi nuorten tietoisuuteen sellaisena kuin se on.
– Tärkeintä on kuitenkin on, että seura turvaa sen tärkeimmän: mahdollisuuden metsästämiseen ja järjestää toimintaa sen puitteissa, Jukka lisää.